Kaunain Tuuletus Kävele kilometri kalsareissani - ajatuksia uskonnottomuudesta

Mitä Vapaa-ajattelijoilla on tarjota elämän perustaksi?

  • Vastaus perimmäiseen kysymykseen?
    Vastaus perimmäiseen kysymykseen?

Lännen media on tiedustellut papeilta mielipiteitä eri asioista, mm. kirkon näkyvyydestä mediassa, eroakirkosta.fi:stä sekä monesta muusta. Aamulehti siteeraa jutussa pappien vapaasti antamia vastauksia, joiden joukosta Kaunain Tuuletus -blogin arvovaltaisen arvontakoneen kauhaan tarttui seuraava sitaatti:

“Kukaan ei kysy, mitä heillä on tarjota ihmisille elämän perustaksi, arvoiksi, lohduksi ja toivoksi, kirjoittaa pappi Seinäjoelta.”
- Aamulehti 28.12.2014

Kysymys on nyt heitetty ilmaan ja minä vapaa-ajattelijana pyrin vastaamaan siihen. Valmiita vastauksia ei ole, niitä ei ole koottu kirjoihin ja kansiin jotta ne eivät vanhenisi vaan säilyisivät uunituoreina. Vanhoja kirjoja toki kannattaa lukea, mutta niitä on syytä lukea skeptisesti, haastaa kirjoittaja älylliseen mittelöön ja erotella jyvät akanoista. Omat tulkinnat kannattaa sitten haastaa keskustelemalla muiden kanssa ja katsoa kenen argumentit kestävät. Haasta kaikki lukemasi, eritoten tämä kirjoitus.

Mistä elämän perusta?

Yhteisöllisyydestä. Ihmiset ovat polveutuneet laumaeläimistä joille tärkeintä on ollut toimia yhdessä, auttaa heikompia, jakaa tietoa, tukea ja nojata omaan yhteisöön. Yhteisön jäsenet voivat hyvin jos kunnioittavat toinen toisiaan, eivät vahingota toisiaan, ahnehdi tai aseta itseään toisten yläpuolelle. Tämä elämän kulmakivi tunnetaan myös kultaisena sääntönä “älä tee toisille mitään mitä et haluaisi itsellesi tehtävän.” Sama sääntö löytyy mm. kongfutselaisuuden, buddhalaisuuden, juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin opeista eri muodoissa. Tämä elämän ohjenuora on geeneihimme kudottu, joten mitäpä sitä kirjaamaan muistiin.

Mistä elämän arvot?

Voiko kaikilla ihmisillä olla samat arvot? Voiko kukaan opettaa toiselle että nämä arvot ovat oikeat ja sinun väärät? Niistä voidaan toki keskustella ja vertailla omia arvoja, ja ehkäpä joku päätyy muuttamaan kantansa jonkin asian suhteen keskustellessaan asiasta. Lainsäädäntömme on ainaisessa liikkeessä kuin virta johon ei voi kahdesti astua. Lakeja laaditaan ja kumotaan hallitsevan arvomaailman mukaan, ja yhteisö valitsee keskuudestaan lainlaatijat joiden arvomaailma on lähinnä omaa. Joillekin vihreät arvot ovat tärkeitä, toisille perhe ja turvallisuus. Nämä ovat mielipideasioita joihin kellään ei ole oikeaa vastausta.

Mistä lohtua?

Elämään mahtuu paljon surua, ja joillekin on varmaan lohdullista ajatella että on joku suuri suunnitelma ja parempi paikka. En tiedä onko niitä, mutta epäilen kovasti. Tilanteita on niin monia että on vaikea antaa yleispätevää vastausta, mutta otetaanpa nyt vaikka kuolema. Läheisen kuolema on rankka paikka jokaiselle, mutta lohtua voi saada vaikkapa siitä mitä kaikkea on kokenut hänen kanssaan. Läheisemme elävät muistoissamme ja mielissämme. Ehkäpä se mitä uskonnot nimittävät sieluksi onkin pohjimmiltaan muistikuva rakkaastamme joka kulkee mukanamme vielä kauan, ja siksi koemme sielujen elävän vielä kuoleman jälkeenkin sillä muistikuva jatkaa vaellustaan muistoissamme. Ehkä lohtua kuoleman kohtaamiseen saa siitä että muistelee yhdessä niitä hyviä asioita, virkistää niitä hyviä muistoja. Jokaisella on varmasti oma tapansa kohdata suru, mutta yhdessä siitä selvitään, kuten ihmislajille on ominaista.

Mistä toivoa?

Vapaa-ajattelijan maailmankuva voi vaikuttaa lohduttomalta ja tarkoituksettomalta. Pohjimmiltaan olemme vain kemiallisten reaktioiden sivutuotteita jotka harmiksemme tiedostamme olevamme olemassa vailla syvempää merkitystä. Olemme pilkahdus aurinkokulman silmäkulmassa, lopulta kuolemme ja kaikki läheisemme kuolevat, ja pisteenä iin päälle joskus aikojen lopussa aurinkomme nielaisee koko planeetan ja hävittää kaikki aikaansaannoksemme. Se on pohjattoman surullista, mutta myös tavattoman suurenmoista: me voimme itse määritellä elämällemme tarkoituksen ilman ennalta määrättyä kohtaloa. Olemme oman onnemme seppiä, joten maailmasta voi tulla onnellinen paikka kun puhallamme yhteen hiileen.Kehosi atomit ovat maailmankaikkeudelta lainassa, ja voit käyttää niitä paremman tulevaisuuden rakentamiseen. Jos joku ei kanna korttaan kekoon, kanna sinä se hänen puolestaan ja toivo että hän oppii virheestään. Toivo paremmasta on ainoa voima joka voi tätä kaaosta ohjata kohti parempaa joten pidä siitä kiinni. Vaikka maailmankaikkeus ei aseta meille mitään odotuksia ja syitä käyttäytyä hyvin, se ei myöskään häiriinny siitä että yritämme viihtyä täällä keskenämme.


Tässä oli vapaa-ajattelun lyhyt oppimäärä. Pitkä oppimäärä on se että pohdit kirjoitusta, puntaroit sitä omia mietteitäsi vasten ja kommentoit vaikka jotain tuonne kommenttiosioon ja kerrot mistä olet toista mieltä. Virallisen version vapaa-ajattelusta voit myös tsekata liiton sivuilta.

np: Pyhimys - Paranoid (05)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Lajin on pyrittävä selviytymään. Meidän on lähdettävä avaruuteen, kolonisoitava aurinokokunta, ja sitten tähtiin. Se on ihmiskunnan tehtävä.

Jos sittenkin abrahamilaisten uskontojen tarinat tulivat avaruudesta, ja pyrkimys taivaaseen tarkoittaa juuri edllä sanottua? Miksi kristinuskoisten kirkot muistuttavat raketteja?

Muuten en paremmin osaisi totuudesta kertoa.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Hyvä kysymys. Mitä uskonnoilla on tarjota ihmisille elämän perustaksi, arvoiksi, lohduksi ja toivoksi? Keksittyjä tarinoita.

Mitä vapaa-ajattelijoilla? Ehkäpä nimenomaisesti siinä onkin se vapaa-ajattelijoiden elämän perusta ja arvot, ettei tarpeita tyydytetä keksityillä tarinoilla. Vieläpä lohtu ja jopa toivo, että elämässä on jotain aidompaa kuin sellainen, mikä on keksitty lohduksi ja toivoksi.

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Erinomainen kirjoitus.

"Vapaa-ajattelijan maailmankuva voi vaikuttaa lohduttomalta ja tarkoituksettomalta. Pohjimmiltaan olemme vain kemiallisten reaktioiden sivutuotteita jotka harmiksemme tiedostamme olevamme olemassa vailla syvempää merkitystä."

Kai suhtautuminen johtuu kunkin aivorakenteesta, sillä minusta tuossa ei ole kerta kaikkiaan mitään lohdutonta. Sitten vain koettaa pelata niillä korteilla, mitä on saanut, sen ajan, minkä täällä viettää :). Niinkuin blogistikin totesi: voi itse määritellä tarkoituksen.

Muoks: pari viime yötä on kulunut V. Kivimäen Murtuneet mielet -kirjan parissa. Siitä tulee mieleeni, että noin 100 v sitten syntyneillä suomalaisilla on huomattavasti huonommat kortit kuin itselläni toistaiseksi. Siitä on syytä iloita.

Käyttäjän kaunaintuuletus kuva
Kimmo Laine

Niin, ei se minustakaan lohduton ole. Kirjoitinkin että "voi vaikuttaa" jonkun mielestä, koska olen huomannut joidenkin kokevan sen näin. Kunkin ajatusmaailmastahan se on tosiaan kiinni kuten itse sanoit, että miten tuo lopulta nähdään. :)

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Juu, ymmärsin kyllä, ja lainasin epäselvästi kun halusin vain käyttää tuota tekstipohjaasi ponnahduslautana :)

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Agnostikkona kirjoitustasi on helppo suositella.
Elämä voi olla lohdutonta tai ajoittaisia ilonaiheita pulollaan niin uskontoa tunnustavana tai tunnustamattomana.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Miksi en ole agnostikko? Määrittelisin asian niin, jotta koko ajatus jumalolennon olemassaolosta tuntuu minusta niin järjettömältä, että koko kysymyksen voi ohittaa saman tien.

Usko jumalan olemassaoloon perustuu kuoleman pelkoon, mikä toki on erittäin ymmärrettävää. Mitään järjellistä maailmanselitystä se ei tarjoa.

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Minua asia kiinnostaa niin vähän, että en ole edes tutkinut, mitä nämä eri uskonnottomuuden asteisiin liittyvät termit merkitsevät. Aika monessa muussa asiassa olen jaksanut paneutua sinne pilkunperälle saakka. Tämä on tietenkin perustavaa laatua oleva hulluus, jos paljastuukin, että jumalan olevuus jossain muodossa vaikuttaa 5 min - 10 v päästä elämääni...

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

No en nyt järjettömänä sitä pitäisi. Suurin osa tuntemistamme maailmoista on nimittäin älykkäiden suunnittelijoiden luomia – meidän ihmisten luomia keinotodellisuuksia. Vaikka kaikenlaisia hypoteettisia mahdollisuuksia olisikin, Occamin partaveitsen käyttö on järkevä lähtökohta maailmankuvaa rakennellessa.

Uskontojen ongelmallisin piirre epäilemättä on tuossa jumalten teleologiassa, että ne ovat selvästi räätälöityjä vastaamaan ihmisten tarpeisiin. Tämä ymmärrys epäilemättä oli deismin synnyn aiheuttanut ongelma – ihmisten kanssa temmeltävä pikkumainen kaikkivaltias Jumala huomattiin absurdiksi konseptiksi. Deismi tuli tarpeettomaksi samalla, kun tieteelliset teoriat maailman ja elämän monimuotoisuuden synnystä tekivät luojan tarpeettomaksi ja jäljelle jäi ateismi.

Uskon, että usko Jumalan olemassaoloon perustuu moneen tekijään, joista kuoleman pelko on toki yksi. Väittäisin, että ensisijaisesti se perustuu moraalin tarpeeseen – siihen että voimme toivoa hallitsevamme toisia uskonnollisella moraalilla ja toisaalta saamme esittää olevamme hyviä vain sillä perusteella, että uskomme.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #10

Eikä taitaisi moni uskovaiseksi ryhtyä, jos saisi kasvaa ilman indoktrinaatiota. Kiina ja Japani ovat esimerkkejä tästä, Kiinassa noin puolet ihmisistä kuvaa olevansa vakaumuksellisia ateisteja, Japanissa vajaa kolmannes.

http://www.wingia.com/web/files/news/14/file/14.pdf

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos Vastaus kommenttiin #13

Japani todellakin on mielenkiintoinen esimerkki varsin sekulaarista yhteiskunnasta.

Kiinassa taas uskonnonvapaus on varsin rajoitettua ja valtion toiminta joitain uskonnollisia yhteisöjä vastaan kaikkea muuta kuin ihmisoikeuksien rajoissa. Uskonnottomuuden tulee perustua uskontoja koskevan ymmärryksen kehittämiseen, ei valheisiin uskonnosta. Kiinalainen ateismi ei myöskään ole kovin selkeässä suhteessa tieteelliseen maailmankatsomukseen; kiinalaisen lääketieteen kaltaiset pseudotieteelliset opit ovat erittäin yleisiä.

Ville Salmensuu

Hyvä vastaus Seinäjoen papin kommenttiin. Itsekin vastaisin humanistisilla, jopa transhumanistisilla arvoilla. (http://transhumanismi.org/peruskirja.html)

Toimituksen poiminnat